Oikeus elämään

Meidän kotisivujen osoite on muuttunut! Uudet kotisivut löytyvät osoitteesta: www.oikeuselamaan.fi

Tarkoituksemme

Suomessa abortoidaan joka vuosi noin 9 000 lasta – se on noin koululuokallinen lapsia joka päivä. Suomessa on noin 200 000 naista, joille on tehty abortti. Viimeisen 50 vuoden aikana Suomessa on abortoitu noin 600 000 lasta.

Tiede todistaa, että kohdussa kasvaa hedelmöityksestä asti ainutlaatuinen ihmisyksilö. Oikeus elämään on ihmisoikeuksista ensimmäinen, ja se kuuluu kaikille ikään, kokoon, ihonväriin, sukupuoleen ja terveydentilaan katsomatta.

Syntymättömällä lapsella tulee olla oikeus elämään ja keholliseen koskemattomuuteen. Oikeus elämään ry pyrkii turvaamaan syntymättömän lapsen oikeuksia suomalaisessa yhteiskunnassa ja lainsäädännössä. Yhdistys pitää esillä myös naisen oikeutta tukeen yllätys- ja kriisiraskauksissa. Lapsen antaminen adoptioon tulisi olla yhteiskunnallisesti arvostettu vaihtoehto abortille.

Monille naisille abortti aiheuttaa vakavia traumoja ja esimerkiksi kasvattaa riskiä masennukseen ja itsetuhoisuuteen. Moni nainen on myös kokenut painostusta aborttiin joko miehensä tai muiden läheistensä taholta. On tärkeää, että naiset voivat käsitellä abortin trauman.

Abortti haavoittaa myös miehiä monin tavoin. On miehiä, jotka olisivat tahtoneet pitää lapsensa, mutta menettivät lapsensa abortissa. Myös miesten ääntä tarvitaan aborttikeskustelussa.

Syntymättömien lasten oikeuksista puhuminen mielletään nykyisin naisten oikeuksien vastustamiseksi. On tärkeää muistaa, että monet naisasialiikkeen ensimmäisistä aktiiveista pitivät aborttia naisia alentavana vääryytenä, joka kertoi siitä, etteivät naisten oikeudet toteudu.

Lasten lisäksi naiset ja perheet ansaitsevat parempaa kuin abortin trauman ja väkivallan. Jokaisella tulisi olla oikeus elämään, joten myös syntymättömiä lapsia tulisi suojella.

Minun Tarinani

Hallitus

Olen Kirsi Morgan-MacKay, neljän lapsen äiti Hämeenkyröstä.

Olemme monikulttuurinen perhe, koska mieheni on kotoisin Yhdysvalloista ja pääkieli kotonamme onkin englanti. Töitä olen tehnyt niin lentoemäntänä, parturi-kampaajana kuin majoitus- ja myyntialalla.

Syntymättömien lasten elämän oikeuden puolustaminen sekä perheiden tehostetumpi tukeminen ovat erityisesti lähellä sydäntäni, koska olen käynyt läpi kaksi aborttia kun olin nuori aikuinen.

Kaduin aborttejani valtavasti ja ne jättivät suuren trauman elämääni. Toivoisin, että meidän yhteiskunnassa herättäisiin tukemaan äitejä ja perheitä paremmin yllätysraskaustilanteessa sekä tunnustettaisiin, että oikeus elämään kuuluu myös kohdussa kasvavalle vauvalle.

Kirsi Morgan-MacKay

Puheenjohtaja

Olen Maria Roimaa Paul, 34-vuotias vaimo ja pienen tytön äiti. Asumme osan vuodesta Rovaniemellä ja osan vuodesta mieheni kotikaupungissa Bangaloressa Intiassa.

Koulutukseltani olen sosionomi ja nuorisotyönohjaaja. Viime vuodet olen työskennellyt varhaiskasvatuksen opettajana sekä nuorisotyössä. Työhistoriaani kuuluu työskentelyä niin lastenkodeissa kuin kouluissakin – aina tavalla tai toisella lasten, nuorten ja perheiden parissa. Sydämelläni on lähetystyö, ja lähetysmatkoja olen tehnyt mm. Brasiliassa ja Nigeriassa.

Abortin todellisuus alkoi avautua minulle uskoontuloni jälkeen noin parikymppisenä. Kuitenkin varsinainen sysäys toimia elämän puolesta tapahtui syksyllä 2016, kun yllättäen tutustuin kriisiraskaustilanteessa olevaan naiseen. Sain olla tukemassa häntä varsinkin alkuraskaudessa, ja hän päätti pitää vauvansa. Tapahtuma oli minulle konkreettinen osoitus siitä, että moni aborttia harkitseva nainen voi pitää vauvansa saadessaan edes pientä tukea. Siitä lähtien olen tahtonut tavalla tai toisella toimia syntymättömien lasten elämän puolesta.

Maria Roimaa

Hallituksen jäsen

Olen kolmen pienen lapsen isä, teologian ja kirjallisuustieteen professori.

Teologina ja etiikan tutkijana minua kiinnostavat esimerkiksi uskonnon monisyinen suhde aborttiin sekä miesten rooli aborttikysymyksessä. Yhtäältä uskonnolliset ihmiset ovat yliedustettuina kohtulapsien ihmisyyden puolustajina. Toisaalta on olemassa myös paljon ateistisia ja humanistisia pro life -liikkeitä.

Usein me miehet puhumme abortista naisten oikeutena, koska se vapauttaa meidät puhumasta sitä miesten vastuuna. Itse olin jo reilusti päälle kahdenkymmenen, kun vasta myöhäisheränneenä ymmärsin, että kohtulapsille kuuluisivat ihmisoikeudet siinä missä meille aikuisillekin.

Olen avannut ajatteluni kehitystä myös kirjoituksissani. Tehdään yhdessä maailmasta parempi paikka meille kaikille, niin naisille, miehille kuin syntymättömille lapsille. Tule mukaan Oikeus elämään -yhdistykseen!

Jason Lepojärvi

Hallituksen jäsen

Olen Tuulikki Tepora, vaimo, äiti ja isoäiti. Olen luokanopettaja, kasvatustieteen maisteri ja tehnyt pitkän uran opettajana ala-asteella.

Toimin useissa yhdistyksissä ja myös poliittisessa puolueessa. Harrastan kuorolaulua ja israelilaisia tansseja.

Oli hienoa saada kutsu perustamaan tärkeää yhteiskunnallista yhdistystä 'Oikeus elämään'. Juuri tätä yhdistystä erityisesti tarvitaan nyt, kun lainsäädäntö yhä enemmän puhuu 'naisen oikeudesta omaan kehoonsa' ja 'omasta tahdosta' päättää alkaneen raskauden keskeyttämisestä.

Tahdon olla vaikuttamassa siihen, että puolustuskyvyttömän kohtuvauvan oikeutta koskemattomuuteen ja elämään suojellaan. Jokainen lapsi on ainutlaatuinen ja arvokas Jumalan luoma yksilö, jonka elämä sen alusta - hedelmöityksestä -aina päivien päättymiseen asti on Jumalan tiedossa, ennen kuin yksikään niistä on tullut. Yksikään alkanut raskaus ei ole erehdys. Tuetaan raskaana olevia äitejä! Annetaan tilaa elämälle!

Tuulikki Tepora

Varapuheenjohtaja

Olen Kaija Lehtinen. Olen koulutukseltani lääkari, kuten aviomiehenikin, sekä kolmen lapsen äiti.

Puolison löytyminen ja lasten saaminen ei ole itsestään selvyys. Tulin alun perin perheestä, jossa oli tusinan verran lapsia. Ilman omaa suunnitelmaani, kuitenkaan kenenkään pakottamatta, muutin maalta kaupunkiin, opiskelemaan perheeseen, jossa ei ollut lasta. Nuorempina ollessaan perheen mieheltä ja vaimolta oli epäonnistunut pienen lapsen adoptioyritys. Ennen avioitumistani siirryin aikuisena tämän perheen ainoaksi lapseksi adoption kautta, menettämättä kuitenkaan biologista sukuani.

Esikoispoikamme kuoli 13-vuotiaana äkillisesti lapsille erittäin harvinaiseen sairauskohtaukseen. Olimme saaneet pitää luonamme 13 vuotta tätä meille niin rakasta lasta ja viettää paljon ihania hetkiä hänen kanssaan. Itse mietin monesti myös sitä, miten paljon enemmän ovat menettäneet ne, jotka elävät yksin tahtomattaan, kun ei ole edes puolisoa. Ja ne avioparit, jotka eivät ole saaneet yhtään lasta, vaikka olisivat sitä kovasti toivoneet. Tänään iloitsen erityisesti siitä, että adoptioisäni uusi puoliso, nykyisin leskivaimo, jolla ei ole omia biologisia lapsia, saa kanssamme iloita lastemme mummina ja heidän lastensa isomummina.

Kaija Lehtinen

Hallituksen jäsen

Olen Mirja-Riitta Sjöholm os. Waldén, turkulainen äiti, vaimo ja kristitty. Perheeseeni kuuluu aviopuoliso, kolme lasta sekä 9-vuotias lapsenlapsi. Koulutukseltani olen filosofian maisteri, lastenhoitaja sekä terveydenhoitaja/sairaanhoitaja AMK.

Tämänhetkinen työni järjestökoordinaattorina Sanan- ja uskonnonvapaus ry:ssä on minulle erityisen mieluinen, koska pystyn konkreettisesti vaikuttamaan kristittyjen oikeuksien puolesta.

Ihmisoikeudet, sananvapaus ja heikommassa asemassa olevien puolustaminen ovat sydäntäni lähellä.Arvopohjani perustuu kristilliseen ihmiskäsitykseen, jossa hyvinvointiyhteiskunnan pohja muodostuu lähimmäisyydestä, toisista huolehtimisesta, kohtuullisuudesta ja sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta.

Ihmiselämä alkaa hedelmöittymisestä. Naisten tasa-arvoa ei edistetä polkemalla kaikkein heikoimman osapuolen – kohdussa elävän lapsen oikeutta elämään. Aborttia pohtivan naisen tai pariskunnan tulisi saada ennen kaikkea ensikäden tietoa vaihtoehdoista, kuten tukitoimista raskauden jatkuessa tai avoimesta adoptiosta.

Mirja-Riitta Sjöholm

Hallituksen jäsen

Olen J. J. Aleksi Markkanen, aviomies ja viiden lapsen isä.

Työskentelin pitkään matemaattisten aineiden lehtorina, mutta nykyään toimin apologin tehtävissä opiskelijoiden ja koululaisten parissa. Jo lukioiässä minulle valkeni, että syntymätön ja syntynyt ihminen eivät filosofisesta tai biologisesta näkökulmasta eroa toisistaan millään eettisesti olennaisella tavalla. Se merkitsee, että länsimaisen "terveydenhuollon" ja nykyaikaisen naisen "vapauden" kulmakivi – syntymättömien lasten järjestelmällinen ja mielivaltainen surmaaminen – onkin itse asiassa aikamme suuri sokea piste ja huomattava rikos kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisarvoa vastaan.

Vuosien mittaan olen puolustanut kohtulasten kiistatonta oikeutta omaan elämäänsä niin kirjoituksissa, haastatteluissa kuin julkisissa esiintymisissäkin.

Abortti vahingoittaa syvästi ja monella tasolla myös äitejä, isiä, syntyneitä lapsia, terveydenhuollon työntekijöitä ja yhteiskuntaa. Me pystymme parempaankin. Olemme sen velkaa itsellemme ja läheisillemme.